Voihan myrsky. Ikkunoita hakkaa piinaava sade ja tuuli riepottelee kattopeltejä.. Ei tee mieli lähteä ulos ei. Nella teki stopin ovelle, kun huomasin vettä satavan. No annettakoon anteeksi se tällä erää.
Tänään ollaankin saatu aimo annos sosiaalistumista juniorin kannalta. Kesken parhaimpien iltapäivä unien ovikello soi. Hetken jo ajattelin että se on naapuri, koska tässä käydään pientä sanatonta sotaa ja ajattelin olla avaamatta. Mutta lopulta rohkenin avata ja sisään pelmahti sukulaiset. Lilin riemu repesi koska sieltä tuli tuttuja lapsia ja täti ja hänen miehensä joita ollaan ikävöity kovasti, asuttiinhan me pitkän aikaa saman katon alla. Lili ja lapset juoksivat sohvalle-alas-sohvalle-alas rumbaa ja Nella oli hieman ihmeissään "Ketä nämä ovat ja mitä ne täällä tekee?" Mutta viihtyi tätini sylissä katsomassa kun muut riehuivat. Vähän piti hakea turvaa mamman sylistäkin, mutta rohkea neiti pärjäsi kyllä oikein hyvin. Virtaa ei ollut riehua koska unet jäivät kesken, mutta mikäs sen kivempaa kun sylejä oli tarjolla jokaiseen väliin.
Lili kun nautti niin lasten kanssa touhuamisesta päättivät tätini miehensä kanssa pakata lapset ja Lilin autoon ja ottaa siis Lili hoitoon Upinniemen "maaseudulle". Siellä Lili pääsee juoksemaan vapaana raittiissa merimaisemassa ja saa peuhata vanhan kaverinsa Bernhardinpaimenkoira Paulan kanssa.
Meillä on täällä siis Nellan kanssa nyt laatu aikaa kahdesttaan. Ja nyt me panostetaan siihen ulkona käymiseen tämä aika. Huomenna ajattelin kyllä neidin viedä espoon keskukseen shoppailemaan herkkuja ja katselemaan maisemia ja ihmisiä. Ensinmäisten rokotusten aikakin on ihan pian käsillä.
Ruoka politiikasta vielä, meillä siirryttiin barffaamaan. Olen siis raaka ruokaa syöttänyt Lilille aijemmin jo mutta nyt ihan täysipäiväisesti aletaan syömään. On hyvä että markkinoille on tullut pakasteita joissa on kaikki tarvittavat samassa pussissa. Ei tarvitse kuin sulattaa ja tarjoilla. Katsotaan millaisia vaikutuksia mm. juniorin kehitykseen on moisella.
Mutta nyt me kääriydytään peittoon ja aletaan katselemaan nukkumatin maisemia..
Palataaan!
Tänään ollaankin saatu aimo annos sosiaalistumista juniorin kannalta. Kesken parhaimpien iltapäivä unien ovikello soi. Hetken jo ajattelin että se on naapuri, koska tässä käydään pientä sanatonta sotaa ja ajattelin olla avaamatta. Mutta lopulta rohkenin avata ja sisään pelmahti sukulaiset. Lilin riemu repesi koska sieltä tuli tuttuja lapsia ja täti ja hänen miehensä joita ollaan ikävöity kovasti, asuttiinhan me pitkän aikaa saman katon alla. Lili ja lapset juoksivat sohvalle-alas-sohvalle-alas rumbaa ja Nella oli hieman ihmeissään "Ketä nämä ovat ja mitä ne täällä tekee?" Mutta viihtyi tätini sylissä katsomassa kun muut riehuivat. Vähän piti hakea turvaa mamman sylistäkin, mutta rohkea neiti pärjäsi kyllä oikein hyvin. Virtaa ei ollut riehua koska unet jäivät kesken, mutta mikäs sen kivempaa kun sylejä oli tarjolla jokaiseen väliin.
Lili kun nautti niin lasten kanssa touhuamisesta päättivät tätini miehensä kanssa pakata lapset ja Lilin autoon ja ottaa siis Lili hoitoon Upinniemen "maaseudulle". Siellä Lili pääsee juoksemaan vapaana raittiissa merimaisemassa ja saa peuhata vanhan kaverinsa Bernhardinpaimenkoira Paulan kanssa.
Meillä on täällä siis Nellan kanssa nyt laatu aikaa kahdesttaan. Ja nyt me panostetaan siihen ulkona käymiseen tämä aika. Huomenna ajattelin kyllä neidin viedä espoon keskukseen shoppailemaan herkkuja ja katselemaan maisemia ja ihmisiä. Ensinmäisten rokotusten aikakin on ihan pian käsillä.
Ruoka politiikasta vielä, meillä siirryttiin barffaamaan. Olen siis raaka ruokaa syöttänyt Lilille aijemmin jo mutta nyt ihan täysipäiväisesti aletaan syömään. On hyvä että markkinoille on tullut pakasteita joissa on kaikki tarvittavat samassa pussissa. Ei tarvitse kuin sulattaa ja tarjoilla. Katsotaan millaisia vaikutuksia mm. juniorin kehitykseen on moisella.
Mutta nyt me kääriydytään peittoon ja aletaan katselemaan nukkumatin maisemia..
Palataaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti